30. joulukuuta 2013

Elintavat kaunistavat

Joulu pistää aina kelaamaan mennyttä vuotta. Meillä ei ole tapana ahtaa ruokaa mielin määrin, joten elintapojen pohdinta ei niinkään johdu turpeasta olosta (joka kylläkin seuraa muutaman päivän punaviinitissuttelustakin). Tänä jouluna syötiin blinejä ja tapaninpäivänä teinkin jo makaronilaatikon.

Loppukeväästä olin siinä pisteessä, että kaipasin kipeästi muutosta tapoihini. Ikään kuin paluuta siihen, mikä koen "oikeasti" olevani. Halusin liikkua ja nukkua enemmän, syödä ja juoda vähemmän. Ja sitä rataa. Länsimaisen naisen perusosastoa siis. Raskaus vuonna 2011 oli suistanut minut uuteen tilaan, niin kuin kai perheenlisäys aina tekee. Kuitenkin olin vakuuttunut siitä, että meneillään oli joku poikkeustila, vauvavuosi ja sen jatko, tai jotain sinne päin.

Päätin alkaa taas juosta. Ja samalla loppuivat voimat kokonaan. Alkuvuoden kävin sentään välillä treenaamassa, kesästä lähtien en enää ollenkaan. Ihminen on siitä kumma kokonaisuus, että tietyn pisteen yli ei voi enää pakottaa. Näin jälkikäteen ajatellen on helppo todeta, että vauvavuoden hinta ja muutama muu asia lankesivat kesällä maksettaviksi. Sen seurauksena koko syksy meni vain ja ainoastaan toipuessa. Omalla hyvinvoinnilla, muulla kuin unen määrällä siis, ei ole ollut mitään väliä. Tuskinpa koskaan olen ollut näin jumissa käymättä salilla tai alkanut raihnaantua joka suunnasta. Kun juoksen metroon, puskee soijaa vielä palaveripöydässäkin.

En siis ole juossut kymppiä enkä miettiny ruuan ravintoarvoja. En ole kuitenkaan yhtään pettynyt. Tiedän varsin hyvin, että syksystä koitettiin vain ja ainoastaan selviytyä, ja selviydyttiinkin. Kaupasta saa näköjään yllättävän isoja vaatteita, mutta muuten kärvistely kyllä tuntuu. Ei ole hyvä olo.

En tee mitään lupauksia, vaan esitän ennemminkin toiveen, että saisin palan omasta identiteetistäni takaisin. Vielä en ole ihan valmis luopumaan ns. aktiiviliikkuja-ajatuksesta. Ensimmäistä kertaa elämässäni tarttisin - saadakseni itseni liikkeelle - jotain sellaista, mitä mulla ei ole. Selkärankaa, voimia, vai jotain muuta..?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti