23. huhtikuuta 2013

Makuaisti ja makumuisti

Menetin hetkellisesti makuaistini. Ihan vaan flunssan seurauksena, mutta totaalisesti kuitenkin. Siitäpä seurasi mielenkiintoisia havaintoja.

Ensinnäkään mulla ei ole ihan samalla tavalla nälkä kuin yleensä. Mutta toisaalta on nälkä koko ajan, koska mieli halajaa ruokaa. Pääkoppani on sitä mieltä, ettei ole ruokaa saanut, koska ei ole mitään maistanut. Jännittävää, koska päinvastaiseen ilmiöön törmäsin avokadosalaatin kohdalla: riisiviinietikan ja wasabin yhdistelmä oli sellainen täystyrmäys makuhermoille, että vaikka maha oli vain vähän täynnä, ei mitään tehnyt enää mieli, kun salaatti oli syöty. Siis ei edes sitä yömyssyä.

Tämä saattaa olla oman painonhallintani kannalta keskeinen tieto. Eli kun mieli on jollain tapaa tyytyväinen saamaansa ruokaan, ei todellisella ruuan määrällä tai laadulla ole väliä. Samaan tyytyväisyyden tilaan päästään kattilallisella laimeita pelmenejä sekä pienellä annoksella stydiä salaattia.

Toinen jännittävä havainto liittyy siihen, miten ruokaan suhtautuu, vaikkei sitä maistakaan. Kun tajusin makuastin todellakin hävinneen, ajattelin, että voisin hyvin syödä puuroa pari päivää. Puurohan on terveellistä ja kaikin puolin järkevää ruokaa. Mutta en voi. Se inho on syvällä. En muutenkaan saanut itseäni tekemään ns. pahaa ruokaa. Oli pakko tehdä jotain, minkä tiesin entuudesta hyväksi: tein kalahässäkkää, jossa oli fetaa, aurinkokuivattuja tomaatteja ja basilikaa. Sokkona arvailin, miltä ruoka maistui, enkä hyvällä tahdollakaan olisi maistanut ensimmäistäkään aineksista. En olisi arvannut edes kalaa, sen rakenne on yllättävän tunnistamaton. Jäätelö sentään oli mukavan kylmää, suklaa ihan turhaa.

Makuaistille toivon pikaista comebackia. Toisin kuin voisi kuvitella, sen puuttuminen lisää syömisen määrää, vähän niin kuin joku puutostila.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti